Tunnettu tosiseikka on, että suomalainen raideleveys 1524mm on yhteensopiva entisen Neuvostoliiton alueen kanssa, ja eroaa muualla Länsi-Euroopassa käytetystä standardileveydestä 1435mm. RailBaltica tullaan toteuttamaan eurooppalaisella standardilla, ja sen kehitystä pääsemme kuulemaan seuraavassa aihepiiriä käsittelevässä webinaarissamme ti 19.11.2024 klo 8:15-9:45, jonka järjestämme yhdessä ProRautatie ry:n kanssa. Useilla toimijoilla on kiinnostusta liittyä myös Ruotsin kautta Manner-Eurooppaan, kun Fehmarn -oikaisu valmistuu. Ruotsissa on kattavaa palveluntarjontaa raiteilla useista sisämaan solmupisteistä Göteborgin satamaan, josta pääsee myös maailmanmarkkinoille.

Miten meiltä voitaisiin paremmin päästä hyödyntämään näitä mahdollisuuksia?

Yksi keskeinen haaste jo kotimaisenkin yhdistettyjen kuljetusten järjestelmän syntymiselle on ollut palvelutarjonnan puute ja siihen tulon kynnys varsinkin, jos uuden toimijan tulisi investoida vetureihin ja vaunukalustoon ilman, että niillä olisi jälkimarkkinaa pienen markkinan ulkopuolella ja siten vakuusarvoa.

Tunnin webinaarimme 29.10.2024 piti sisällään lyhyet alustukset ja sopivasti keskustelua:

Terästeollisuus on merkittävä hiilidioksidien päästäjä. Pohjoismainen tuotanto on jo nyt ekologisempaa kuin vertailukohteissa Aasiassa, mutta täällä on tulossa suuri loikka kohti hiilineutraaliutta, kun SSAB on aloittanut investoinnit Öxelösundissa nyt, ja toteuttaa ne myös Luulajassa 2028 ja Raahessa 2030 siirtymällä vetypelkistykseen ja siten päästöttömään tuotantoon. He haluavat olla etulinjassa myös kuljetusketjun päästöttömyydessä, ja ovatkin mukana First Movers Coalitionissa edistämässä mm. sähkö- ja vetyrekkojen käyttöä. Esimerkiksi SSAB:n Hämeenlinnan tehtaalla on nyt tulossa megalatauspiste 4:lle ajoneuvolle ratkaisemaan muna-kana -ongelmaa. Siitä on tarkoitus jaella sähkörekoilla 150km etäisyydelle Etelä-Suomessa.

Kehitystä on myös muissa kuljetusmuodoissa, kuten mm. VikingLinen biokaasulaivan hyödyntämisessä Naantalin reitillä. Silti rautatie muodostaa oman merkittävän osansa kuljetuksissa, ja voi olla sekä tehokas että ekologinen. Muutoinkin meidän on hyvä keskustella ”terveellisestä vihreästä siirtymästä” eli kuinka yritykset voivat samanaikaisesti tehdä resurssitehokkaita valintoja, jotka ovat sekä kestäviä sekä ekonomisesti että ekologisesti. Rautateille kaivattaisiin myös aitoa kilpailua ja erilaisia palveluita.

SKT-VIS on neuvotteluissa VR:n dieselvetureiden ostosta, joita se pohtii modernisoivansa hybridimallisiksi. Heidän oma keskeinen kehitysaihionsa koskee kuitenkin vaihtuva-akselisuutta vaunukalustossa, jota Jari Lappalaisen webinaariesitys ruoti yksityiskohtaisesti. Mielenkiintoinen vertailu voisikin syntyä, kannattaako eurooppalaista raideleveyttä investoida Suomeen ja jos, niin mihin? Vai kannattaisiko haaste ratkaista vaihtuva-akselisella vaunukalustolla niin, että esimerkiksi Perämerenkaaren kautta voisi ajaa tavarajunilla ja ylitys Haaparanta-Tornio olisi sujuva? Tämä ottaisi mahdollisesti vain noin 1/2h, kun vaunut ajettaisiin muuntimen läpi. Samalla myös veturi vaihdettaisiin, kun raideverkostoilla on eri jännitteet. Yksi SKT-VIS:in oma kehitysidea liittyy vaihtuvan akselin toimintavarmuuteen vaihtuvissa keliolosuhteissa. Aiemmat kokeilut reilu 30v sitten Tornio-Haaparanta kohtasivat suuria haasteita sohjon, lumen ja jään kanssa. Tämä riski ollaan nyt ratkaisemassa niin, että kalustolla voitaisiin järkevästi tuosta operoida.

Väylävirastolla nyt käynnissä raideleveysselvitys. Siinä ilmeisesti pyritään pureutumaan juuri aiempaan kysymykseen. Uskoaksemme LIMOWA-verkostossa on useita toimijoita, jotka mielellään ottavat kantaa tähän. Samalla lienee hyvä muistaa, että ei Ruotsin puolellakaan mitään loputonta kapasiteettia ole Suomelle ”kaiken varalta”, vaan markkina vaatii aktiivisuutta myös täällä puolella. Kiinnostaa on myös pohtia, miten yhteys Rail Baltican -jatkoksi tullaan tekemään? Tuleeko uutta raidetta ja mihin, vai voisiko siinäkin kiertää vaihtuva-akselisilla teleillä olevia vaunuja? Toisaalta näitäkään vaunuja ei voida investoida rajattomasti, jolloin meidän olisi hyvä mallintaa, miten laajalla, mihin käyttöön ja millaisella kierrolla tämä kalusto olisi sopivinta? LIMOWA:n rooliin kuuluu myös koko ketjun eri sidosryhmien ymmärtäminen: nyt päästöjen vähentämistä ja tehokkuutta pyritään tekemään pistemäisesti, mutta rahdinantajat haluavat saumattomat ja sujuvat ketjut.

Emme tällä kertaa tuottaneet webinaaristamme nauhoitetta, jotta aktivoisimme keskustelua luontevammaksi. Sinällään harmi, kun nauhoitetta olisi toivonut niin osallistujat kuin nekin, jotka eivät päässeet mukaan. Pyritään korjaamaan tämä tuossa seuraavassa 19.11.2024 -webinaarissamme, johon kannattaa kutsua nyt kaikki kiinnostuneet mukaan: https://www.flomembers.com/limowa/events/register/9778d5d219c5080b9a6a17bef029331c

Lisätiedot:

heikki.lahtinen@limowa.fi
050-3424056