Saimme jatkaa erityisesti yhdistettyihin kuljetuksiin pureutuvaa seminaarisarjaamme ke 13.5.2026 webinaarilla, jossa hahmoteltiin rautateillä olevia pullonkauloja ja mahdollisia terminaalitarpeita. Olemme edellisen 16.1.2026 raideliikenteen lisäpotentiaalin jälkeen mm. kuulleet alustuksen meriliikenteen tilanteesta 12.3.2026 LIMOWA vuosikokouksessa sekä käyneet tutustumassa Liettuassa intermodaaliterminaaliin ja -toimintoihin 8.4.2026.
Tämä tuorein webinaari lähti liikkeelle AFRY Esa Sipilän alustuksesta, jossa palattiin vielä Metsäteollisuus ry:n raporttiin metsäteollisuuden kuljetusten päästövähennystarpeista – ja havaittiin rautatieliikenteen merkittävät mahdollisuudet. Alustusehdotus tuli aiempien webinaarien aktiiveilta, että muistutetaan vielä alkuun, mikä rautateiden merkitys kokonaisuudelle – ja varsinkin niihin asioihin, joihin itse voimme vaikuttaa on. Toki rautatieasia herättää tunteita ja toimiva järjestelmä vaatii monen eri osapuolen yhteistyötä, mutta täällä on tunnistettua potentiaalia. Paikallisiin kuljetuksiin riittää silti työtä. Jo ensimmäinen alustus avasi runsaasti keskustelua aina tieliikenteen käyttövoimamurrokseen saakka. Ehkä LIMOWA:n todo-listaan kiinnostava lisä oli myös ”vientilogistiikan TKI-ohjelma”: miten voisimme kehittää kuljetusjärjestelmäämme vientiyrityksiä vielä paremmin tukevaksi ja kilpailukykyisemmäksi?
Väylän Janne Kojo pureutui esityksessään sitten havaittuihin pullonkauloihin ja pohti myös muita tarpeita. Vaikka tavarakuljetukset ovat nyt 2020-luvulla romahtaneet -30% erityisesti idänkaupan hyytymisen myötä, kehitystoimintaa ei pidä hiljentää, vaan pohtia ratkaisuja niin perusväylänpitoon kuin tuleviin tarpeisiinkin. Niin järjestelmän joustavuuden kuin huoltovarmuudenkin näkökulmista vaihtoehtoisia reittejä on vähän, ja tämä tekee järjestelmän myös herkäksi häiriöille. Hänen alustuksessaan viitattiin mm. tuoreisiin Rataverkon välityskyky (2026) sekä Pitkien tavarajunien mahdollisuuksiin rataverkolla (2025), joka sitten täydentää webinaarimme toistakin otsikkoa, miten ja missä lastata sopivia junia. Yleisökysymystä nk. Digirata-asiasta oli tullut jo ennakkoon, kun YLE uutisoi siitä edellisellä viikolla: saadaanko tällä oikeasti raiteille kapasiteettia vai pyrkivätkö operaattorit hidastamaan digirataa ja säilyttämään nykyistä kalustoa & markkina-asemaa?
VR:n Juha Nieminen toi sitten operaattorin näkökulmat näihin: miten häiriöherkkä nykyinen järjestelmä on, ja miten monitoimijaympäristössä operointi voi olla haastavaa erilaisissa terminaaleissa ja eri pituisilla junilla. Välityskyvyn heikkous tekee optimoinnin vaikeaksii – ja siten kilpailukyky kuljetusmuotojen välilläkin haastavaa. Esitys herätti keskustelua myös uusista ja/tai päivitettävistä terminaaleista nykyisten rinnalle, ja LIMOWA:n piirissä on avattu keskustelua myös ”kolmikäyttöterminaaleista”. Voisivatko raakapuuterminaalit olla myös huoltovarmuuden näkökulmasta kaksikäyttöisiä – ja voisiko niissä myös pilotoida yhdistettyjä kuljetuksia? Näin meillä olisi terminaaliverkostoa, jolla olisi hieman enemmän peittoa ja siten palvelukykyä. Toki yksittäisen terminaalin on vaikea saavuttaa omaa break-even -tasoaan. Joka tapauksessa nyt avoinna oleva ”kaksikäyttöisen liikenneinfrastruktuurin” -rahoitushaku voi olla hyvä katsoa myös ”järjestelmätasolla” pistemäisten investointien lisäksi.
Voit palata webinaarin antiin myös tämän tallenteen kautta.
Uutinen päivittyy.
Teeman käsittelyä jatketaan mm. 15.6.2026 LVM:ssä pidettävällä Round Table -keskustelulla Yhdistetyjen kuljetusten statuksesta.
Lisätietoja:
heikki.lahtinen@limowa.fi